Töihinpaluumekko

Ylihuomenna meillä alkaa erilainen arki kun itse aloitan äitiysloman jälkeen työt ja mies jää kotiin. Odotan jo ihan innolla töitä ja on ollut kiva valmistautua pikkuhiljaa muutokseen tässä kesäloman tiimellyksessä. Siivosin mm. vaatekaapin ja järjestelin paraatipaikalle hellemekkojen ja lökäshortsien tilalle jakut, suorat housut ja siistit paidat. Siivousoperaatiosta inspiroituneena päätin ommella itselleni mekon jo jonkin aikaa kangaskaapissa majailleesta italialaisesta paitakankaasta. Se löytyi keväällä Eurokankaasta. Kävin ostamassa lisäksi vuorikangasta ja satiinivinonauhaa kanttaukseen. Kaavat otin viime joulun Suuri Käsityö- lehdestä, jossa oli sellaisen muuntautumiskykyisen tunikamekon kaava.

 

 

Alkuperäisessä mallissa laskokset olisivat tulleet ulospäin eikä reunoissa olisi käytetty kanttausta. Myös hihat olivat erilaiset, sellaiset pitkät ja tampilla rypytetyt. Halusin tehdä lyhythihaisen, ettei se olisi jakun alla liian kuuma. Rypytysten pohjien omelun jälkeen myös päätin vaihtaa ne sisäänpäin, onneksi kangas oli samanlainen ikealta ja nurjalta puolelta :) 

 

 



 Väljän mallin takia ei tarvinnut huolehtia kuin olkasauman istuvuudesta ja se tulikin ommeltua pariin kertaan uudelleen. Selkäpuolelle tein pienen halkion kun se vuorikankaan takia oli helppoa. Mekon ilmettä voi helposti muuttaa erilaisilla vöillä. Tässä sovituskuvassa on leveä pellavakankaasta tehty vyö rusetilla, ja hieman juhlavamman ilmeen saa jos käyttää vyötäröllä tummansinistä satininauhaa. Sattumalta eräs New Yorkista ostettu jakku sopi täydellisesti mekkoon. Huippua, koska tätä jakkua ei ole tullut muuten käytettyä juuri ollenkaan.

Maalattu rottinkituoli parvekkeelle

Isoäidin puuliiteristä löytyi varsinainen aarre. Vanha luultavasti 50-luvulla hankittu rottinkituoli oli hieman kuivuneen ja kärsineen näköinen, mutta se oli muodoiltaan niin kaunis ja mukava istua, että jotain sille oli keksittävä. Paikallisesta maatalousrautakaupasta löytyi maali, Miranolin kiiltävä liuotepohjainen kalustemaali, joka sopii myös ulkokäyttöön.

 

Ostimme maalia pienen purkin ja se loppui hieman kesken, selkänojan yläosaan ja käsinojiin jäi joitain läpikuultavia kohtia. Pitää käydä ostamassa toinen purkki ja paikkausmaalata nuo kohdat. Maali kuivui 4 tunnissa kosketuskuivaksi ja vuorokaudessa täysin. Koloja ja töpöteltävää tuolissa oli ihan riitämiin, maalaukseen kului aikaa n. 3 tuntia.

Tuolista tuli lopulta aika hauska. Muoto on vanhaa ja romanttista mutta musta kiiltävä maali tekee tuolista jännittävän. Pehmusteena toimii harmaa lampaantalja. Tuolin alla on ihanan rouhea räsymatto Tiimarista.

Tässä vielä kuva tuolista alkuperäiskunnossaan. Taustalla isoäidin ihanat ruusut, joista poimimme maljakkoon muutaman oksan muiden kesäkukkien kanssa.

Tiipii löysi uuden paikan parvekkeen perältä kun järjestimme tilaa kesäkeittiölle ja nyt uudelle rottinkituolille. Yrttiruukkujen tikut on hankittu uudesta sisustusliikkeestä Granitista Helsingistä. Niihin on liimattu leikattavaa liitutaulutarraa ja kirjoitettu nimet liitutussilla.

Grillikatoksen istuinpehmusteet

Kesä se vain jatkuu ja aurinko hellii taas hieman tuulisemman viikon jälkeen. Mökki- ja mummolareissut ovat pitäneet sopivan kiireisenä meidän perheen ja on ollut ihana nauttia kesäisestä ruuanlaitosta, maalla puuhastelusta ja oleilusta.

Sukulaisten mökille oli poikkeuksellisen kiva mennä kun kassissa oli saajalle varmasti mieluinen tuliainen; uudet istuinpehmusteet vastavalmistuneeseen grillikatokseen. Kävimme etukäteen valistemassa Eurokankaasta ulkokalusteisiin tarkoitettua kosteus- ja homesuojattua jämäkkää kangasta. Vaahtomuovipatjat on leikattu mittojen mukaan Etolassa.

 

 

Ompelin pehmusteiden pitkille sivuille tarranauhat, joista pehmusteen saa laitettua sisään. Pehmusteiden toinen puoli on yksiväristä harmaata ja toinen puoli raidallista ja sävyt toistavat kivasti grillikatoksessa käytettyjä liuskekivimateriaaleja. Maisemat katoksesta järvelle ja metsään ovat aivan huikeat, kyllä siellä kelpasi grillailla ja istua iltaa :)

 

Sininen mekko ja oivalluksia ompelun ilosta

On vierähtänyt jo melkoinen tovi siitä kun viimeksi surauttelin tytölle uusia vaatteita. Ollaan innoissamme järjestetty tytön ja miehen synttäreitä, oltu mökkeilemässä ja muuten vaan vietetty ulkoilmaelämää. Olen rauhassa odotellut ompeluinspiraation paluuta ja toivottavasti se tästä taas lähtee :)

Oivalsin, että ompelun ilo tulee minulla useasti siitä, että keksin jonkun tuunausidean ja vähän suurinpiirtein sitten sommittelen kankaita ja lennosta kehittelen työtä. Pilkuntarkka ohjeiden seuraaminen joskus tekee ompelusta liian suorittavaa. Niinpä otin jo pitkään kangaslaatikossa marinoituneen sinisen trikoon ja lähdin leikkelemään kankaita tietämättä minkälaisen vaatteen lopulta saan aikaiseksi.

Mekon pohjana on Ottobren White Rabbit T-paita 1/2011. Idea eturöyhelöstä ja valenappilistasta tuli muistaakseni lehdestä 1/2012, jossa oli samantapainen toteutettu isomman tytön hihattomaan mekkoon. Paidan helmaan ompelin alalangaksi puolattavalla kuminauhalla rypytetyn kappaleen. Hihoja on vähän levennetty ja hihansuihin lisätty kuminauhat. Pääntielle ei löytynyt sopivaa resoria, joten tein sen samasta kankaasta ja jätin taakse aukon, jotta venyy tarpeeksi pään yli puettaessa. Kiva yksityiskohta sekin.

Ja vitsit miten onnellinen olin lopputuloksesta!! Tältä sen ompeluilon kuuluu tuntua :) Ja heti seuraavana iltana näpyttelin tilauksen Käpyselle ;)

Kukkivien puiden aikaan

Ompeluinnostus on edelleen kadoksissa, jossain pihalla... Ollaan tytön kanssa antauduttu täysin kesäsäille, rantaelämälle ja kukkivalle luonnolle. Tänään kuuden tunnin ulkoilujen jälkeen tiesin mitä tarkoittaa sana "ahavoitunut", sellainen ulkoilman ja meriveden kyllästämä, tomuinen ja auringonhajuinen iho. Ompelukset saavat nyt ilmeisesti odottaa sadesäitä, mutta jotta tämä blogi ei aivan tomuttuisi, tässä muutamia kuvia ihanista kukkivista puista. Toivottavasti niistä on iloa teillekin lukijoille <3

 

Ensimmäiset kuvat nappasin isoäidin puutarhasta. Omenankukat olivat juuri auenneet ja pihalla oli huumaava tuoksu. Koivujen vaaleanvihreä oli kauneimmillaan kun vasta-avautunut lehti kimmelsi auringossa valoa läpi kuultaen.

Kun tulimme takasin kotiin isoäidillä vietetyn viikon jälkeen, oli myös oma kerrostalopihamme herännyt henkiin. Muutimme taloon marraskuussa enkä osannut aavistaakaan miten iloinen yllätys pihalla odottaisi kesällä. Pihapiiri on täynnä upeita kukkivia puita, joiden loisto on juuri nyt parhaimmillaan.

Voi olla, että kukat ovat jo viikon päästä lakaistuneet... Siihen asti käymme nuuskuttelemassa ja ihailemassa niitä monta kertaa päivässä :)

Syntymäpäivätunnelmia

Tytön syntymäpäivistä on vierähtänyt jo hetki mutta edelleen muistellaan hauskaa päivää. Tupa oli täynnä vieraita kahdessa kattauksessa, sukulaiset päivällä ja kaverit illalla. Anopin kanssa muodostimme valmistelutiimin, ja niin saatiin pöytä täyteen herkkuja ja koti koristeltua. Täytyy myöntää, että hieman mopo karkasi loppuvaiheessa intoilun puolelle, mutta olivathan nämä ne ensimmäiset synttärit! ;)Loppujen lopuksi tärkeintä oli, että pikkuneiti sai kokea hauskan päivän ja kaikki rakkaansa juhlimaan hänen kanssaan.

 

Synttäreiden teemaksi tuli perhoset, joita väkersimme sokerimassasta elintarvikevärillä sävytettynä  kakun koristeeksi, Kakun päällä on sokerimassaa ja pohjan ostin valmiina kaupasta. Täytteeseen on sekoitettu rahkaa, vaniljasokeria, hedelmäpilttiä kermavaahtoa ja hyydytetty liivatteella kerrosten väliin. Oli muuten todella raikas ja maistuva!

Koristeena meillä oli pöydän päällä Pom Pomeja, joihin ihastuin Esmeraldan blogissa. Ne tehdään siis silkkipapapereista, ensin taitellaan vekeille ja kulmien pyöristyksen jälkeen nostellaan kerrokset pöyhkeäksi kukaksi. Juhlien jälkeen Pom Pomit siirtyivät tytön huoneeseen, en vain raaskinut heittää niitä pois :)

 

Ison ikkunan eteen laitoimme pahvisen lippuviirin tytön nimellä. Toisen ikkunan eteen askartelin Clas Ohlsonin perhosseinäarroista ja silkkipaperista koristeet. Aamulla kuvia räpsiessäni oli muuten todella hurja sumu, mutta puoleen päivään mennessä ilma oli muuttunut aurinkoiseksi. Asutaan aika rannassa, täällä näitä ihmeellisiä sääilmiöitä riittää... Tyttökin oli ihan ihmeissään parvekkeella sumuisista maisemista. Tiipiistä on muodostunut hänelle hauska leikkipaikka, sinne mennään edestakaisin monta kertaa ja jos joku seuraa perässä, tulee kikatus <3

Kakun lisäksi tarjottavana oli savulohi-rapukakkua, poropiirakoita, parsapiirakkaa ja banaanimuffineja. Muffinien kuorrutte oli taivaallista: tuorejuustoa, tomusokeria ja voita. Nams!

Tyttö oli ihana oma itsensä koko päivän, iloinen seuraneiti. Hän sai kivoja ja tarpeellisia lahjoja, palikoita legoja, palapelejä ja kirjoja. Mm. sellaisen laulukirjan, jossa on pianosäestys jokaiselle 50 laululle. Enolta ja enon siipalta hän sai upean lahjan, vanhan lasten kiikkustuolin kunnostettuna ja maalattuna. Henkeäsalpaavan kaunis ja niin mukava istuin pienelle kiikkujalle! Meiltä vanhemmilta hän sai Brion hellan, joka on ollut myös ahkerassa käytössä synttäreiden jälkeen. Itse tehdyt lahjat ovat aina yhtä ihania, kuten tämä ruskea pupu tytön fammulta <3 Päällä oli tietenkin keltainen Peppi-mekko ;)

Farkkuhaalarit kaksosille

Edellisistä ompeluksista onkin vierähtänyt jo melkein 2 viikkoa, mikä alkuvuoteen verrattuna on jo pitkä aika. Olen suoraan sanottuna kärsinyt pienestä ompeluinnostuksen puutteesta, mutta josko se tästä taas palautuisi. Työtä ovat teettäneet myös tytön 1v synttärit, joiden koristeista ja leipomuksista ajattelin kierjoitella tänne lisää myöhemmin. Nyt kuitenkin itse asiaan eli näihin farkkuhaalareihin!

Ystävälläni on tyttäreni kanssa samana päivänä syntynyt poika. Lapsukaiset ovat viettäneet paljon aikaa yhdessä pienen ikänsä aikana ja ovat myös kulkeneet kehityksessä hyvin samoja polkuja. Meitä äitejä taas yhdistää monen muun asian lisäksi innostus itse tehtyihin lastenvaatteisiin. Lapsia kutsumme usein vitsillä "kaksosiksi" kun aina tuntuu olevan joku sama vaihe päällä tai uusi juttu opeteltavana. Niinpä päätin tehdä meidän ihanille kaksosille samanlaiset farkkuhaalarit <3 Nyt on jo niin lämmintä, että näillä voi painella hiekkalaatikkoleikkeihin vaikka samantien.

Kangas on hiekanväristä joustavaa ja melko ohutta farkkua Eurokankaan palalaarista. Pojan farkkuhaalarissa on tehosteena limenvihreä puuvillakangas etukappaleen vuorissa, lahkeensuun kääntövaroissa, vetoketjussa ja napeissa. Kaava on Ottobren 1/11 Back to 70's samettihaalarista sovellettu. Lahkeensuun käntövaraan lisäsin puuvillavuoren jolloin housuja voi käyttää nyt käännettynä tai sitten myöhemmin pitkänä. Myös olkaimissa on reilusti kasvunvaraa, nappia siirtämällä saa lisää käyttöikää haalarille. Olkaimissa oli hauskana yksityiskohtana ohjeessa kuminauharypytys, jolloin haalari joustaa esimerkiksi kyykkyyn mentäessä. Etukappaleeseen applikoin pojan etunimen ensimmäisen kirjaimen valkoista puuvillaa ja keltaista college-kangasta hyödyntäen.

Tytön haalariin applikoin ponin. Idea poniin tuli lapsuudestani. Äitini teki minulle ponimerkillä koristellun takin ollessani n. 4-vuotias ja muistan vieläkin sen olleeni todella rakas. Applikaation väsäsin ompelukurssin viimeisillä tunneilla huhtikuun lopussa. Luulen, etten omalla koneella saisi yhtä siistiä lopputulosta, eikä varmasti kärsivällisyys riittäisi kovin moneen tällaiseen piperrykseen... Mutta tämä piperrys oli ihan palkitsevaa tehdä! Ponin silmän mustat osat ovat muuten napit. Farkkuhaalarin etukappale on ollut meillä leikeissä mukana siitä asti kun tyttö ihastui kuvaan. Eli todennäköisesti tästä haalarista tulee mieluisa! Nyt paketointihommiin :)